Keijo NZ.1222

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaassa olevan Isäni tahdon.” (JKR 7:25)

Maailmanlaajuisesti, ja varmaan myös lähes kaikilla  maailman kielillä on tuttu ilmaisu, että kaikki tiet johtavat Roomaan.  Tieverkosto oli jo Rooman valtakunnan ajoilta sen  kasvun keskeisiä tekijöitä, ja siksi tuo ajatus on jäänyt Italian tieverkoston osalta pysyväksi käsitykseksi. Tuota samaa ajattelua sovelletaan,  usein myös kristillisessä näkökulmassa, suvaitsevaisuuden nimissä  myös perille pääsyymme Jumalan taivaaseen,  josta eri uskonnot tavalla tai toisella puhuvat kuoleman jälkeistä olinpaikkaamme tarkoittaen.
Jeesus, jonka kuoleman ja ylösnousemuksen muistoaikaa olemme  juuri viettäneet, ilmoitti kuitenkin tuonne taivaanmaahan pääsemiselle vähän erilaisia tienviittoja, kuin Roomaan menijöille on Italiassa.
Lasaruksen haudalla  hänen sisarensa Martta nuhteli Jeesusta viivyttelystä kun hän  ei tullut ajoissa sanomaan hänen veljelleen parantavia, Jumalallisia sanoja, vaikka kutsu oli lähetetty.  Sanoja,  jotka olisivat nostaneet sairaan Lasaruksen ylös sairasvuoteelta, ja nyt, Jeesuksen saapuessa myöhässä,  hän oli jo kuollut. Näin tuo asia kerrotaan Raamatussa, kuinka Jeesus vihdoin tuli, jolloin Martta nuhteli häntä sanoen:

”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Nytkin minä silti tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi hänelle: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Minä tiedän hänen nousevan viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, elää, vaikka olisi kuollut. Eikä kukaan, joka uskoo minuun, kuole ikuisesti. Uskotko tämän?” Martta vastasi: ”Uskon, Herra. Minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.” Joh:11: 21-27

Tuossa on hyvin merkille pantavaa: ”Joka uskoo minuun, elää, vaikka olisi kuollut – Uskotko tämän?” Uskotko sinä Jeesukseen Jumalan poikana, joka on lähetetty maailmaan, Jumalan, Isän luota taivaasta, meidän syntiemme sovittajaksi. Tästähän uskossa ja uskomisessa on ensisijaisesti kysymys. Millä tiellä kristillisen kartaston perusteella uskotkin kulkevasi, sellaisin ajatuksin – että perille ne kaikki tiet lopulta vievät, kunhan nyt johonkin uskon. Raamatun mukaan se tie ei koskaan johda sinne, mihin ihmisjärjellä päätellen kaikkien teiden väitetään lopulta johtavan – Jumalan taivaaseen, ellei tuo ”Tiemestari” itse ole sinun uskosi kohde. Tämä taivastien rakentaja on Isältään saamalla auktoriteetilla  julistanut näin:

”Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6

Jos me uskomme että hän oli ihmiskunnan sovittajaksi lähetetty Jumalan poika, silloin meillä tulee olla halu noudattaa myös hänen taivaallisen Isänsä tahtoa, josta tuo aloitustekstini kertoo. Sen tahdon noudattaminen johtaa parannukseen, uudestisyntymiseen hänen sovintoverensä kautta, ja kulkemaan sen jälkeen tietämme iloiten eteenpäin, kuten Apostolien teoissa kerrotaan hoviherran elämänmuutoksen ja Jumalan Sanan ymmärtämisen ja toteuttamisen vaikuttaneen, hänen alkaessa soveltaa elämäänsä taivaallisen Isän tahtoa. Evankeliumin vaikutus on kaikkina aikakausina muuttumaton voima, ja sinäkin, joka vielä mietit näitä asioita oman tiesi risteymässä,  huomioi, että Jumalan tahdon toteuttaminen elämäsi kohdalla, antaa sille uuden ja varman suunnan, toivon ja päämäärän, joka johtaa Roomaakin tärkeämpään tavoitteeseen: Jumalan taivaaseen.
Keijo Niskala