Puutarhassa1Pakolainen ja maanmuuttaja

Pakolaiset, maahanmuuttajat, uudet kulttuurit, sopeuttaminen – nämä otsikot valtaavat keskusteluja ja mieliä – myös uskovien kesken, mitä pitäisi- tai olisi oikeus ajatella? Tunteella reagointi asian tiimoilta ei ole kovin kaukana meistä kenestäkään – mutta olemmeko sittenkään kovin uudessa tilanteessa?

Palataan alkuun. Paratiisin näkökulmasta olemme kaikki pakolaisia – pakotettuja aikanaan lähtemään vastentahtoisesti pois alkuperäisestä suunnitelmasta. Aadamin ja Eevan – ensimmäisten maahanmuuttajien, piti sopeutua henkisesti, hengellisesti ja fyysisesti uusiin olosuhteisiin, mutta ’kotimaan’ kaipuu jäi. Maa muuttui.

Myöhemmin Nooa pakkasi ’koko maailman’ mukaan ja aloitti alusta – uudessa maassa ja maailmassa Jumalan avulla.

Aabraham sai käskyn lähteä kotimaastaan kohti tuntematonta ja jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakse – oli kuitenkin Jumalalta saatu suunta ja lupaus. Aabraham joutui asumaan loppuun asti muukalaisena lupauksen maassa, mutta joutui sieltäkin lähtemään ajaksi Egyptiin paremman elintason toivossa – nälänhätä kun vaivasi.

Joosef vietiin pakolla pois isän kodista ja mailta – ihmiskaupan uhri, mutta Jumalan suunnitelma oli suurempi kuin hänen olosuhteet. Kaikkien aikojen toiseksi merkittävimmän maastamuuton perustus oli varmistettu.

Amram ja Jokebed joutuivat Egyptissä etnisen vainon kohteeksi – heprealaisten poikalapset piti tappaa. He päättivät lähettää lapsensa suurella riskillä turvaan – Mooses-lapsi löysi turvan ja uuden kodin vainoojan perheestä, Jumalan suunnitelma oli huikea. Maastamuuton johtajakoulutus oli alkanut ja sitä harjoiteltiin vielä henkilökohtaisen pakolaisuuden kautta – Jumala käänsi mahdottomuudet mahdollisuuksiksi.

Joosef ja Maria etsivät turhaan kunnollista majapaikkaa omiensa keskellä, mutta vähän myöhemmin vainon takia heistä tuli pakolaisia, onneksi entisestä vihollismaasta löytyi muukalaisille sijaa. Muutamassa vuodessa pienestä Jeesus lapsesta oli tullut kolme kertaa maahanmuuttaja. Kaikkien aikojen tuleva maastamuutto oli varmistettu. Maahanmuuttaja – Messias ja maanmuuttaja: Jeesus Kristus.

Suurin osa apostoleista lähti sen aikaisen maailman laidoille viemään evankeliumia ja yrittäen sopeutua uusiin kulttuureihin ja olosuhteisiin kuolemaan asti – koska täydellinen rakkaus vaati, ei voinut jäädä paikalleen.

Myöhemmin ensimmäinen messiaaninen seurakunta joutui vainojen tähden lähtemään Jerusalemista – mukavuusvyöhykkeeltä, jotta evankeliumi lähtisi eteenpäin – aina Kokkolaan asti.

Meistä kaikista tulee maastamuuttajia – hyvin pian, mutta sitä ennen tarvitaan maanmuuttamista – sydänten maaperän, ilman sitä, tuttu maassa-asuja tai maahanmuuttaja muukalainen jää kaikkien aikojen maastamuutosta. Mutta onko meidän oma sydämen maaperä kunnossa, kova ja kuiva, vai maanmuuttaja Messiaan muokkaama ja ravitsema – ja evankeliumin satoa tuottava?

”Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” – niin myös pakolaisten kohdalla, osoittakaamme ne heille.

Jumala laittaa liikkeelle yksilöitä ja kansoja, olemme yrittäneet saavuttaa evankeliumilla saavuttamattomia kansoja – ovatko osat vaihtuneet? Saavuttamattomat kohtaa saavutetut, mutta entä evankeliumin?

Vielä paratiisiin – luomakunta huokaa ja odottaa lunastusta alkuperäiseen tilaan, siihen asti kunnes kaikuu Jerusalemissa juutalaisten sydämistä ja huulita ‘Baruch haba b’shem Adonai’ – ‘Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen’, silloin Messias Jeesus saapuu lunastettujen maahanmuuttajien kanssa ja myös maa muuttuu alkuperäiseen. Me, suuren Kuninkaan kaupungissa, Hänen kanssaan.

Raamattu päättyy pyyntöön ‘Tule, Herra Jeesus’ – minäkin siihen, ‘Aamen’.

t: Muukalainen maan päällä, tuleva maastamuuttaja ja maanmuuttajan apulainen, Juha.